Tänä aamuna avopuoliso otti ja kaatoi yöpöydällä olleen vesilasin pitkin lattioita. Siinä vettä kuivaillessa tuli mieleen, että miksi lapset saa usein hirveet huudot niskaansa, jos niille käy ihan puhdas vahinko? Jos lapsi tuusaa vesilasinsa nurin, tai vastaavaa, niin ainakin mun mielikuvan mukaan aikuisten reaktio on raivoaminen.

Se on tietty eri asia, jos lasta on monta kertaa kielletty riehumasta juurikin siitä syystä, että hyvin suurella todennäköisyydellä se lasi lentää muuten lattiaan. Tai jos lapsi tahallaan paiskaa vedet mäkeen. Silloin voi jo nuhdellakin ja vielä ihan oikeutetusti.

Mut jos se on oikeasti vain vahinko. Että oho, kävi käsi tohon ja näin ja noin ja sitten niin. Miks siitä pitää huutaa? Sama juttu voi käydä aikuisellekin, todistetusti. Ei silloinkaan reagoida räyhäämällä. Silloin todetaan: "Hups, sattu vahinko." ja siivotaan jäljet. Sitä paitsi, käsittääkseni lasten koordinaatiokyky ja motoriset taidot jne. on heikommat kuin aikuisella, joten onko mikään ihme, että ne aika ajoin toheloi?

Lasten oikeuksien puolesta,

Rainberry

P.S. Tää postaus kompensoi mukavasti mun "lapsikriittistä" aikaisempaa kirjoitusta, vai mitä? Hehe.