En osaa sanoa, haluanko ikinä lapsia. Olen pian kolmekymppinen ja katselen vierestä kun kaverit alkaa lisääntyä. On pari lasta ja omakotitalo. Mulle tollaset jutut tuntuu hyyyvin kaukaisilta. Sit sitä miettii, et pitäiskö mun? Pitäiskö mun haluta lapsia? Enkö mä ole tarpeeksi aikuinen, kun mä en halua lapsia? Pian sitä onkin riskisynnyttäjä, kun ei ole vielä ensimmäistäkään tähän maailmaan pyöräyttänyt. Pian onkin liian myöhäistä hankkia lapsia. Mutta kun en halua pyöräytellä lapsia! En ainakaan pitkään aikaan.

Ja joo joo, minä kiittämätön luulen, että niitä voi tuosta vain saada tai hankkia. Tiedän kyllä, että jotkut eivät niitä saa, vaikka haluaisivat. Mistäs sen tietää, ehkä mäkään en edes voi saada lapsia. Mutta se, etten minä halua lapsia, ei ole pois niiltä, jotka niitä haluaa. Tai niiltä, jotka haluaa, mutta ei voi saada. Se on vähän sama juttu kuin sanoisi lapselle, että syö puuros, Afrikassa lapset näkee nälkää. Tee lapsia kun kerran voit, jotkut ei voi niitä saada ollenkaan! Ei se ihan niin toimi.

Joka tapauksessa. Voisi sanoa, etten ole mikään maailman suurin lapsi-ihminen. Tykkään kyllä lapsista. Joistakin. Esim. sukulaislapsista. Mutta niiden kanssa tykkään hengata silloin kun ne on hyvällä tuulella. Ja max. pari tuntia putkeen. Sitten alkaa tympiä. En vain jaksa sitä viihdyttäjänä olemista. Lapset yleisesti ottaen on sitä paitsi aika rasittavia.

Ei voi muuten sanoa, että tykkää ihan kaikista lapsista. Lapsiakin on erilaisia, ihan niin kuin aikuisiakin. On sellaisia, joiden kanssa synkkaa ja sellaisia, joita ei kestä. Ja sit toinen juttu. Se on ihan täys vale, että KAIKKI vauvat on ihania ja sulosia. Ei todellakaan ole. Jotkut näyttää ihan oranssinenäisiltä apinanpoikasilta. Älkääkä nyt sit kauhistelko siellä. Tää on totuus! Ja sit ne vastasyntyneet, jotka huutaa suu pyöreenä limat ja veret yhä naamallaan. Söpöä? KENEN mielestä? Hyi.

Nyt kun lapsiaiheeseen pääsin, niin tulipa mieleen lässytys. Kerran työpaikalla eräs työntekijä tuli äitiyslomaltaan ilahduttamaan kollegoitaan. Vauva mukana, tietty. Voi hyvä jumala sitä lässytyksen määrää! Se on vauva. Joo. Ymmärrän. Se on vauva. Ihan tavallinen vauva. Ei edes mitenkään erityisen söpö. Silti kaikki naisihmiset 20 metrin säteellä saa sätkyn ja alkaa kimittää miten on niin inanaa ja lutusta. Minä siinä sitten vaivautuneena seisoskelen ja mietin, että kai se on munkin nyt pakko ees vähän yrittää. Etteivät ala kattoa kieroon. Että mikäs tota vaivaa, vihaako se lapsia? DON'T YOU LOVE MY BABY?!

- Heh, eh, hieno vauva sulla..?

Okei, vielä yks asia. Imettäminen. Juu, aivan luonnollista se on. Siltikään en välittäis nähdä ventovieraan naisen paljasta tissiä esim. ruokalassa (been there, seen that). Enkä kyllä kenenkään tutunkaan tissiä. Kiitos vain. Kai siihen näköesteeksi voi laittaa jonku harson edes? Minttu Hapulin kirjoittamassa Selibaattipäiväkirjat-teoksessa ilmaistiin asia mun mielestä oikein nasevasti: "Imetys on luonnollista ja normaalia. Ihan kuten naiminen, pissaaminen tai kuukautissiteen vaihto. Yleensä vain pidetään soveliaana hoitaa nämä luonnolliset asiat sivummalla. Imetys on jokapäivää perheelle, mutta se ei ole sitä välttämättä muille. Vauvan imetys ei tee tissistä epätissiä. Se on yhä tissi."

My thoughts exactly.

Heippa ensi kertaan!

- Rainberry