Mä oon tässä jonkin aikaa tosiaan saanut itseni käymään lenkillä. Olen myös yrittänyt kiinnittää huomiota syömiseen. Annoskoon pienentäminen on lähinnä ollut tässä se juttu. Eli olen ainakin yrittänyt syödä vähän vähemmän kuin tavallisesti. Hehheh. Herkkulakkoon en ole (vielä?) mennyt.

Nyt haluaisin alkaa seurata, tapahtuuko painolle/mitoille jotain positiivista näiden mun toimenpiteiden myötä. Mut miten on mahdollista, että sekä mittanauha että vaaka kieltäytyy yhteistyöstä samaan aikaan? Mittanauha on kadonnut kuin pieru saharaan (anteeksi karkeuteni) ja vaa'asta loppui paristo. Eilen marssin kauppaan suunnitelmissa pariston ostaminen. Noh, eipä tainnut tietää tyttö (sanoisi Erin), että niitä pyöryläparistojakin on eri kokoja, eli eri halkaisijalla. Mörr. Jäi sitten ostamatta. Ja paino on edelleen mysteeri! Noh, tuskin vielä mitään tuloksia edes kropassa näkyy, mutta olis kiva saada selville lähtöpaino ja -mitat.

Puntaroin itseäni viimeks ehkä muutama viikko sitten. Silloin paino oli siinä ylärajalla. Mulla on oma yläraja, jota en halua ylittää. Yleensä paino pyörii 2-3 kiloa tuon rajan alapuolella. Jos raja alkaa paukkua, niin se on aina mulle sellanen wake up call. Että nyt vähän rajaa sille mässäilylle ja/tai lisää liikuntaa.

Olen muuten jo harkinnut kuntokeskukseenkin turvautumista. Ei mua siis mikään salilla painojen paiskominen kiinnosta, vaan ryhmäliikunta. Zumbaa, lihaskuntoa, aero-asioita, joogaa. Tuosta viimeisimmästä koko ajatus itseasiassa lähti. Olen pari kertaa kokeillut joogaa ja tykkäsin kovasti. Erityisesti se rauhottuminen ja henkinen puoli olis hyvä lisä mun arkeen, koska osaan kyllä repiä stressiä välillä liiankin kanssa (ja ihan epäolennaisista asioista).

En ole kyllä koskaan ollut minkään kuntokeskuksen jäsen. Hui.

No mut, ehkäpä mä aloitan turvallisesti uudesta paristosta ja mittanauhasta. Mietiskellään sitä kuntokeskusta vielä. Jes.

Hauskaa viikonloppua!